Miten tämä keskustelu on taas kääntynyt äitejä vastaan?
Heti heilahtaa puolustuskannalle koko keskustelu. Itse asia eli lapset unohtuvat kokonaan. Totta kai on äidin oikeudet ja tarpeet mutta miksi niistä pelkästään keskustellaan, kun pitäisi puhua lapsista.
On lauseita mitä toistellaan kiihkeästi vuodesta toiseen: ”työssä käyvä äiti ei ole huono” tai ”oman henkisen hyvin voinnin kannalta..” tai ” kyllä äidillä on oikeus mennä töihin”, Ihan selvä asia!
Tai kuten kansanedustaja Leena Hemming sanoo tänään Ilta-Sanomissa: ” valtaosalle suomalaisista naisista ei jää vaihtoehtoja: on mentävä töihin jotta perhe pystyy elämään”
Mitäs jos olisikin vaihtoehto?
Olisihan se kiva jos tasa-arvo toteutuisi ihan oikeasti yhteiskunnassamme kun kyseessä ovat äidit ja isät. Työnantaja näkisi naiset ja miehet samalla viivalla. Mutta kumpi on tärkeämpää: naisten ja miesten välinen tasa-arvo vai lasten hyvinvointi?
On paljon tutkimustuloksia siitä, mikä olisi lapselle paras vaihtoehto missäkin kehitysvaiheessa. Tai mikä stressaa lasta liikaa ja mitä stressi aiheuttaa lapselle.
Iltalehden eilisen kyselyn mukaan päivähoidon paras puoli vanhempien mielestä on se että lapsi oppii toimimaan ryhmässä.
Okei, mitä se tarkoittaa? Mitä on päiväkodissa opittu ryhmätoiminta? Pitääkö sitä harjoitella viitenä päivänä viikossa, kahdeksan tuntia päivässä, vuoden vanhasta lähtien?
Aika stressaavaa näin aikuisenkin vinkkelistä.
Jari Sinkkonen lasten stressistä (lastenpsykiatri):
”Aika tavallisia arkipäivän stressi-ilmiöitä ovat tilanteet, joissa lapsi on melkein liian lujilla mutta ei ihan. Hän selviää esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa päivän ajan aivan tyylikkäästi, mutta ’leviää’ äidin tullessa hakemaan tai viimeistään kotona. Lapsen stressikokemuksia ja niiden merkitystä on raskaasti aliarvioitu. Monet vanhemmat ja ammattikasvattajatkaan eivät tule ajatelleeksi, että lapset voisivat ylipäätään kokea stressiä tai he arvelevat, että jos niin käy, lapset toipuvat nopeasti. Asia on juuri päinvastoin: lasten keskushermosto on kvalitatiivisesti, siis laadullisesti erilainen kuin aikuisten. Se on keskeneräisyytensä tähden paljon haavoittuvampi krooniseen stressiin liittyvälle metaboliselle myrskylle. Viime vuosina on saatu runsaasti näyttöä varhaisten traumojen ja stressin yhteyksistä moniin myöhemmin ilmeneviin mielenterveyden vakaviin häiriöihin.”
Olisi hyvä lapsen kannalta että saisimme venytettyä pienten lasten kotihoitoa mahdollisimman pitkään ja sitten kevyt siirtyminen puolipäiväiseen, kun lapsi on valmis siihen.
Nyt pitäisi mielestäni päästä jo keskustelussa eteenpäin ja aloittaa keskustelu lapsista!
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Pii,
Ikävä totuus on että aikuinen ihminen on itsekäs ja heikko, mutta aina kuitenkin vahvempi kuin lapsi. Niinpä heti kun pitäisi puhua lapsista, alkavat aikuiset puhua toisistaan, koska ovat liian heikkoja kestämään totuuksia lapsista.
Millainen on lapsen päivä? Monella lapsella se on rankempi kuin akuisen työpäivä. Hyvänä esimerkkinä täällä maaseudulla nuo reppunsa korkuiset ekaluokkalaiset, jotka halki tuiskun ja tuulen tarpovat aamuvarhain kouluun. Heidän työpäivänsä pituus saisi monen aikuisenkin notkahtamaan.
Lapsia kohdellaan kauhean herkästi jotenkin kuin he olisivat aivotonta massaa, jotain eläimen ja ihmisen välistä, pakollinen sivutuote ihmiskunnassa. Kuitenkin jokainen lapsi on yksilö, ajatteleva ja toimiva ihminen, jolla on omat henkiset kykynsä ja puutteensa ja voimavaransa - ei hän ole mikään standardikapine.
Lapsen oikeudet jätetään kovin teoreettiselle tasolle.
Pii
Minä en ole kääntynyt ainakaan yhtään äitiä vastaan:)
Minusta taas vatsakkainasettelu on vain mukavaa.
Pii,jokapaikan höylä!
Ei tämä keskustelu ole kääntynyt Äitejä vastaan.Luonnehdintasi työstäsi tässä lehdessä,osoittaa Äidillä riittävän käsiä joka paikkaan!Äidin oma vaisto sanoo,onko omalla lapsella/lapsilla hyvä olla.Lapsi sanoo aluksi silmillään äidilleen:"Sä äideistä parhain oot mulle"!
Terveisin Simo.
Lapsia on niin monenlaisia, vaikka niin on äitejäkin. 50-luvun kasvattina ihmettelen nykyistä lastensuojelua. Karvaakaan ei saisi taittaa. Opeta siinä sitten jukuripäitä tavoille. Tämä opetus näkyy sitten teiden ja polkujen varsilla rikottuina pulloina, rutattuina purkkeina ja erinäisinä hylättyinä pakkauksina. Samalla paljastuvat osan nuorista tavat. Ei kelpaa pantti purkista tai pullosta, kun isi antaa kaksikymppisen kun pyytää ja kaveri hakee tupakkaa ja kaljaa kaupasta. Miksi sitten vanhempia syyllistetään?
Koko keskusteluhan lähti siitä, että nimenomaan Mikkoset esittelivät käsitteen "ahne uramuija" ja nuppineulan kokoiset päänupit äideillä, jotka vievät lapsensa hoitoon ja lisäksi ne kaikki natsi-asiat ym.
Ja tämä taas aiheutti sen, että katsottiin, että äitejä (vanhempia) loukattiin ja haukuttiin, jos he joutuvat viemään jälkikasvunsa päivähoitoon kodin ulkopuolelle.
Äiti, Isä ja lapset kuuluvat kaikki samaan kokonaisuuteen. (sikäli, jos on kyseessä ns. "normaaliperhe.")
Jos puhuu lapsista, joutuu väistämättä puhumaan myös vanhemmista, ainakin äideistä. Ja päin vastoin. Tämähän juuri on se kokonaisuus.
Tottakai varmaan lähes kaikki, jotka edelliseen keskusteluketjuun kirjoittivat, katsoivat asiaa niin äidin kuin lastenkin kannalta.
Olen sitä mieltä, että jos perhepoliittisesti luotaisiin Suomessa sellaiset puitteet, että lapsi/lapset voisivat olla kotihoidossa tarpeeksi pitkään, niin varmasti se tapahtuisikin. Kuten olen sanonut, itse ainakin olisin jäänyt kotiin hoitamaan lastani.
Kun meni työpaikka alta aikanaan ja ilmoitin päiväkotiin, että lapsi jää nyt kotihoitoon, niin siellä olisi kovasti toivottu, että olisin antanut hänen olla puolipäiväryhmässä edelleen.
Minusta tuntui vieraalle sellainen ajatus, että kun olen kotona, niin veisin lapsen päivähoitoon. Niinpä me jäimme sitten yhdessä lapsen kanssa kotiin:):) Syksyllä hänellä alkoikin koulu ja itse sain uuden työpaikan.
Eeva se osaa kiteyttää :) Varmasti lapset ovat yksilöitä. Kun oma lapseni oli 3v ruotsinkielisessä päiväkotiryhmässä, lapsi parka oli niin väsynyt että klo 17 tai 18 nukahti ruokapöytään. Kyllä teki pahaa! Kaksikielinen kuormitus lapselle oli tosi raskasta, ja myöhemmin teinkin tylysti yksin päätöksen että lapsi siirtyy suomenkieliseen ryhmään.
Vastaavasti taistelen tällä hetkellä lapsen stressin kanssa eron jälkeisessä elämässä:
"Lapsen edun" nimissä lapsen pitäisi mennä joka toinen viikonloppu isän luokse. Hän on niin umpiväsynyt että seuraavalla viikolla saa päänsärkykohtauksen ja oksentaa rajusti. Koulusta tuli viime vuonna poissaoloja paljon, mutta nyt kun tapaamisia ei ole ollut pitkään aikaan, niin lapsi voi taas hyvin - on iloinen ja koulu sekä urheilu sujuu erinomaisesti.
Tämä on yksi todellinen epäkohta, johon en äitinä ja edes yksinhuoltajana voi vaikuttaa, jos oikeus toisin päättää.
Vaikka kuinka yritän pitää huolta lapsesta, lapsen stressistä ja riittävästä levosta, niin oikeuden edessä olen valitettavasti kädetön. Tuomari päättää.
Repikää tästä huumoria ja lapsen etua...
*syvä huokaus*
Paljon tsemppiä Heli niin sinulle kuin lapsellesikin. Ilmiselvästi lapsen olisi parasta saada olla sinun kanssasi, mikäli oirehtii noinkin paljon isän luona olon jälkeen.
Mutta nuo ovat monimutkaisia asioita, eikä niissä aina katsota lapsen parasta, vaikka se olisi oikeus ja kohtuus.
Älä ihmeessä vielä itseäsi ala syyllistää moisten Mikkosten vuoksi. Kannattaa jättää heidän pöljät juttunsa ihan omaan arvoonsa.
Tarkoitan syyllistämistä myös kaikeista muista asioista vääntämisestä. Tuo on äärettömän rankka paikka. Toivotaan, että kaikki kääntyisi parhain päin.
Lämpöisin terveisin,
Eeva
Hei kaikki ja Simo ja Hemmo!
En tarkoittanut pelkästään Usarin Blogeja vain koko suomen mediaa. Kun luin iltapäivälehdet tänään ja eilen oli ihan pakko tämä teksti kirjoittaa.
Se on ihan sama miten yrittäisi avata keskustelua lapsista ja nuorista niin aina vanhemmat syyllistyvät ja pahoittavat mielensä. Minulla ei ainakaan ole se tarkoituksena. Nina Mikkosesta en tiedä mikä hänen motiivinsa sitä voimme vain arvailla. Olen joka tapauksessa onnellinen että keskustelu on jollain tasolla käynnissä.
Suomi on pullollaan tarinoita missä vanhemmat haluaisivat viettää enemmän aikaa pienten ja vähän vanhempienkin lastensa kanssa jos se vain olisi mahdollista. Puhutaan siitä miten sen saisi mahdolliseksi.
Sairaat, väsyneet ja nälkäiset lapset
Olin aikaisempina vuosina päiväkodissa töissä ja nyt viime vuosina taas peruskoulun opettajana. Hyvin monet lapset tulevat hoitoon ja kouluun sairaina, väsyneinä ja nälkäisinä. Lasten perushoidosta ei ( ravinto, lepo, terveys ja turvallisuuden tunne) ei ole huolehdittu. Silloin päiväkoti tai koulu turvaa heille ruoan, opetuksen, ohjauksen ja jopa puhtaudesta huolehtimisen( suihku). Perheiden tilanteet ovat ilmeisesti vaikeutuneet niin paljon etteivät vanhemmat jaksa, pysty tai edes välitä huolehtia lasten perustarpeista. En usko , että sillä on mitään väliä kuka se huolehtija siellä kotona on( isä, äiti, mummo, perhehoitaja) kunhan joku huolehtii. Äitien kotiin jääminen on elitistä puhetta ja tuntuu joutavalta, kun päivittäin näkee miten tiukoilla lapsiperheet ovat sekä taloudellisesti että henkisesti.Jos tämä kehitys jatkuu sosiaalitoimen tulee etsiä aivan uudenlaisia toimintatapoja perheiden auttamiseksi.
Kiitos kommentista! :)
Tähän perushoivaan viittasin Blogissani:
http://piihuu.blogit.uusisuomi.fi/2008/11/06/tassa-yllattavia-faktoja-la...
Tutkimusrapotissa: Eriarvoinen lapsuus, toimittanut Järventie ja Sauli (WSOY 2001) Kerrotaan melko tarkasti siitä miten lapset suomessa voivat.
Oma kommenttini lapsena tähän keskusteluun löytyy http://kyrohonka.blogit.uusisuomi.fi/2009/01/24/nina-mikkonen-lopeta-ait...
Hyviä äitejä löytyy niin töissä käyvistä kuin kotona olevista. Samoin kuin huonoja äitejä. Jokainen äiti on yksilö.
Itse olen siskoni kanssa paitsi iloinen äidistämme, myös äärimmäisen ylpeitä hänestä.
Voi elämä... Lapselle paras lienee osapäivähoito. Muistetaanhan näitä subjektiivisia "tutkimuksia" lukiessa, että Hitlerin äiti oli rakastava kotiäiti joka piti hyvää huolta pikkuisestaan. Koulussa sitten Pikku-Adolf johti jo joukkoja ja leikki länkkärileikkejä, kuten Mikkostenkin lapset.
Näistä siis lienee turha kinata kun kaikilla on kuitenkin eri näkemykset. Itse olin kotikasvatettu, mutta ottaa pattiin etten päässyt tosielämään kiinni vasta kun koulussa, jossa ainakin ryhmässä toimiminen vaati harjoittelua.
http://ojala.blogit.uusisuomi.fi/2009/01/27/kuinka-syyttaa-hyssalaa-tapa...
Osapäivähoito / osapäivätyö? Kun itse olin pieni, oli äitini osa-aikatyössä. Ei ollut pitkiä yksinäisiä iltapäiviä silloin, mitä myös nyt voin tarjota lapselleni. Tosin vähän eri syistä ja taustoista. Kun osapäivätyötä ei ole, on keikkatyö vaihtoehto. Mutta se on toinen asia, ja siitä kirjoittelimme Ari Alsion blogissa.
Mutta oikeasti tuo lapsinäkökulma - tai sen vähäisyys - on todella häkellyttävää. Miksi? Taloudelliset syyt, työssä kiinnipysyminen, asuminen maalla/kaupungissa, vallitsevat käytännöt?
Olen nyt viikon verran pureutunut lapsen oikeuksien sopimukseen ja sen toteutumiseen Suomessa erään projektin johdosta. Eilen löysin Suomen Unicefin raportin, jossa ruodittiin aika osuvasti tilannetta Suomessa. Moni asia on hyvin, mutta todellisiin epäkohtiin puuttumista peräänkuulutetaan. Siihen nähden keskustelu lasten kotihoito vs. päivähoito on aika pientä ja kevyttä kamaa.
"Suomen UNICEF on tyytyväinen, että määräaikaisraportti tulee lyhenemään ja keskittymään edellisen raportoinnin yhteydessä saatuihin suosituksiin. Jotta raportointiprosessi ja edelleen sen myötä Suomelle annettavat suositukset toimisivat mahdollisimman toimivana työkaluna, tulee raportin pureutua aidosti ja avoimesti keskeisiin Suomen lapsipolitiikan, lapsia koskevan lainkäytön ja hallinnon haasteisiin. Suomen on uskallettava aiempaa enemmän keskittyä puutteisiin lapsen oikeuksien toteutumisessa ja jätettävä varsin laadukkaankin lapsiin kohdistuvan perustyön kuvailu vähemmälle."
"Suomen aikaisemmat raportit ovat olleet kovin lainsäädäntökeskeisiä. Koska suurimmat haasteet lapsen oikeuksien toteutumisessa Suomessa ovat hallinnon ja käytännön tasolla, lakien yleiskuvauksista tulee mielestämme tässä mittakaavassa luopua. "
http://www.unicef.fi/lausunto_290208?cm_print_version=1
Itse kiinnitin myös huomiota mm. lapsiperheiden köyhtymiseen.
Köyhien lapsiperheiden osuus on kasvanut muuta väestöä nopeammin viimeisen kymmenen vuoden aikana:
"Lapsiperheiden köyhyysaste vaihtelee suuresti perhetyypin mukaan. Kahden vanhemman lapsiperheistä köyhiä on 9 prosenttia, mutta yksihuoltajatalouksista jo 27 prosenttia. Suurista yli kolmilapsisista perheistä köyhiä on 26 prosenttia ja pikkulapsiperheistä 17 prosenttia (Stakes). "
Jos mietitään, mitä hallitus on tehnyt näiden perheiden hyväksi, niin ainakin minua hävettäisi heidän puolestaan. Siis hallituksen.
Toiseksi, lasten käsittely oikeusistuimissa erojen yhteydessä on järkyttävää. Siitä kirjoitin vähän syvemmin otsikolla "Suomen hyvinvoivat lapset?":
http://helisirkia.kotisivukone.com/
*murmur*
Kiitos Eeva ja Pii.
Onhan se aika uskomatonta, että lapsen hyvinvoinnista päättää juristi ja itse huoltaja (isä siis ei ole edes huoltaja) ei voi tehdä juuri mitään, kun vastapuoli on haastanut oikeuteen.
Samaan aikaan huudetaan joka puolella, että vastuu lapsesta on vanhemmilla.
No olisihan se kiva joo jos saisi kantaa sen vastuun ja päättää mikä on lapsen parhaaksi...
Lisää aiheesta: http://helisirkia.kotisivukone.com/
Pakko jatkaa vielä, kun kuulin äsken Tukikummit-säätiöstä. Harkimo, Niinistö, Wahlroos, Baldauf ja Huovinen ovat perustaneet vuonna 2007 säätiön auttamaan suomalaisia yksinhuoltajia.
"Vaalien jälkeen puhuimme, miten huonosti suomalaisilla yksinhuoltajilla menee. Ei ole rahaa lasten koulutukseen eikä harrastuksiin, Harkimo kertoo. Miehet ihmettelivät, miksi rahaa voi käyttää ulkomailla asuvien kummilasten tukemiseen, mutta miksi suomalaisten lapsia ei voi tukea." IS 4.2.2008
Pisteet heille! Wau! Vertailun vuoksi todettakoon, että hallistusohjelmassa ei ole mitään mainintaa erolasten asemasta. Lapsiperheiden köyhyydestä kyllä.
Ideaalitilanteessa paras vaihtoehto on, että vanhemmat hoitavat itse alle 3-vuotiasta lasta, sanoo lastenpsykiatrian professoriTuulaTamminen Uudelle Suomelle.
http://www.uusisuomi.fi/kotima…professori
Moikka Heli! Nuo edellä mainitut henkilöt ovatkin todella fiksuja ja olen aina arvostanut heitä hyvin korkealle.
On todella hieno teko heiltä pelkän ajattelun lisäksi vielä toteuttaa jotain konkreettista.
Toivon sydämestäni, että sinun asiasi loksahtavat onnellisesti paikoilleen. Kaikkea hyvää jatkossa Sinulle niin tämän asian tiimoilta kuin muutenkin.
Parhain terveisin,
Eeva
"Itse olin kotikasvatettu, mutta ottaa pattiin etten päässyt tosielämään kiinni vasta kun koulussa, jossa ainakin ryhmässä toimiminen vaati harjoittelua."
Itse en ole 70-luvun pienten lasten kotiäitinä saanut jälkikasvulta vastaavaa palautetta. Kotikasvatus ei eristä lapsia kavereista, kun käyttää esim. seurakunnan tarjoamia perhe- ja päiväkerhopalveluja ja koti noudattaa "avoimien ovien periaatetta", jossa lasten kaverit ovat aina tervetulleita kotiin.
Muutama asiantuntija sanoi 70-luvulla, että tuhoan lasteni elämän ja pilaan heidän tulevaisuutensa, kun aloin hoitaa heitä itse. Jos joku heistä sattuu nyt lukemaan näitä viestejä, niin voin kertoa, että tuo ennuste ei todellakaan pitänyt paikkaansa.
Heli täytyy perehtyä tukikummeihin, onpa hyvä idea!
Kiitos Tuula hyvästä kommentista.
Kiitokset kiitoksista. Niin päiväkodeissa kuin kotihoidossakin kasvaneista tulee varmasti tasapainoisia aikuisia, kun ja jos lapsen paras asetetaan molemmissa vaihtoehdoissa etusijalle.
Päiväkodin ja kotihoidon välillä saattaa joutua valitsemaan esimerkiksi silloin, jos perhe joutuu muuttamaan paikkakunnalta toiselle tai jopa toiseen maahan. Molemmat hoitomuodot ovat yhtä hyväksyttäviä ja on ikävää, jos äidit jatkuvasti syyllistetään olivatpa he valinneet hoitovaihtoehdoista kumman tahansa.
Hei Pii,
kirjoitan tähän ketjuun vähän "myöhässä" tämän päivän kokemuksiani oikeuslaitoksesta ja lapsen edusta. Saat varmaan viestin postilaatikoon.
Lapsi nimittäin on oireillut migreenityyppisellä päänsäryllä ja rajulla oksentelulla - yleensä yliväsymyksen johdosta. Tätä on esiintynyt erityisen usein, kun lapsi oli joka toinen viikonloppu isällänsä. Se on aika stressaavaa myös lapselle. Esikoulun opettajat huomauttivat siitä, ja kehottivat viemään lapsen lääkäriin. Sain lääkärintodistuksen, että lapsen pitää saada riittävästi lepoa ja ravintoa tasaisesti.
Tänään nostin tämän lapsen terveysasian esiin käräjäoikeudessa, missä käsiteltiin lapsen tapaamisasiaa.
Voin kertoa, että sillä ei ollut mitään vaikutusta asiaan. Jos lapsi oksentelee ja on poissa koulusta, niin minun pitäisi vaan keskustella lapsen kanssa, johtuuko se jännittämisestä.
Eli näillä mennään, kunnes lapsi on 18v. Ketään ei tuntunut kiinnostavan lapsen terveys, hyvinvointi eikä lapsen kuuleminen oikeudessa: eli mitä lapsi itse haluaa.
Ja nythän on lapsen oikeuksien juhlavuosi! Hienoa!
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 24 kommenttia